Huoh. Huomenta.

Eilen illalla saatiin vieraaksi lisko meidän residenssiin ja se vipelsi pitkin seinää aikamoista vauhtia, kunnes majoittui ilmastointilaitteeseen. Ei nähty sen koskaan poistuvan. Käytiin tsekkaamassa öiset liskot myös pihalla, on ne vaan veikeitä. :)

Nukkumaan käytiin lopulta noin puoli neljä ja se vähän aiheutti muutoksia tähän aamuun.. Herätys aamupalalle klo 8 oli erittäin tuskainen ja aiemmista suunnitelmista poikettiin sen verran, ettei lähdetty reippailemaan rantaa pitkin, vaan palattiin huoneeseen lepäilemään. Ja täällähän myö vieläkin, vaikka kello on jo kohta puoli yksi. 

Sängyt on mukavia, mutta peittosysteemi vähän jännä; peitto on kahden lakanan välissä ja jotenkin se vaan pysyy siellä. Eli siis "pussilakana" on joka sivulta auki ilman mitään kiinnikkeitä. Taikuutta.

Sänkyjen lisäksi hotelli (Bon Bien Resort) on muutenkin kiva ja kaikki täällä on tosi siistiä. Työntekijät ahkeroikin koko päivän nurmialueitten kimpussa. Vietnamilaiset ei turhia höpöttele eikä täällä kyllä turhan hyvin englantia puhutakaan. Kaupustelijoita ollaan nähty rannalla yksi  (hedelmiä) ja eilen raflassa kävi kaksi (pikkutyttö kauppasi ruusuja ja kädetön vanha ukko tupakkaa), eli niitä ei kyllä ole nimeksikään täällä Mui Nessa. Kaupoissa työntekijät on tympääntyneen näköisiä eikä hymyjä ole irronnut, eilinenkin kassapoika vaan katteli leffaa äänet täysillä ja vaikutti vähän ärtyneeltä kun keskeytettiin hetkeksi. Oikeastaan sama juttu ravintoloissa, eli siinä on kyllä iso ero Thaikkuihin, missä ollaan koko ajan yhtä hymyä. Saa nähdä miten sitten Phan Thietissä kun sinne asti päästään. Bussikuski ja hänen apurinsa  (jonkinlainen opas?) matkalla Saigonista tänne olivat Naku ja Saku, toivottavasti paikallisbussiin sattuu yhtä hauskat heebot. 

Nyt jotain pirteyttä tähän toimintaan ja aurinkorasvaa pintaan. Moro.