Kaikesta huolimatta hyvin myökin täällä selvittiin, vaikka välillä olikin aika jännät paikat. :D 

Hotellina meillä täällä on Liberty 4, joka vaikuttaa ihan kivalta vaikka yläkerrassa (ollaan kerroksessa 7) tapahtuukin jotain kummia kun koko ajan kuuluu tajuton töminä. Vähän kun joku hyppis tasajalkaa. Vähän ennen yhtä oltiin perillä ja siitä asti ollaan kierrelty kaupunkia; 8km varvassandaaleissa = rakkoja jaloissa.

Sotarikosmuseo oli "pakollinen nähtävä" ja siellä olikin ihan kiitettävästi porukkaa ihmettelemässä sodan kauheuksia. Kolme kerrosta plus piha-alue täynnä ihan kaikkea mikä vaan voi Vietnamin sotaan liittyä. Kuvia laittelen joko illalla tai sitten vasta kun ollaan jo himbessä, koska en jaksa alkaa niitä siirtämään nyt tabletille.. Museo jätti meidät vähän kylmiksi, mutta kyllä siellä moni tuhersi itkua ja näytti vähän pahoinvoivilta. Jos epämuodostuneet säilötyt sikiöt tai kuvat pahasti vammautuneista lapsista ja aikuisista kauhistuttaa, kannattaa jättää se kerros käymättä. Toki oli siellä myös seinäkaupalla kuvia kaikennäköisistä ruumiista kokonaisina ja puolikkaina, alastomina ja vaatteissa. Muuten lähinnä aseita, lentokoneita, panssarivaunuja, sotilaiden varusteita, tuhansia kuvia ja infotauluja.

Museon jälkeen käytiin etsimässä shoppailupaikkoja ja löydettiinkin yks hyvä; Vincom Center. Lisäks shoppailtiin puoliksi yks pitsa ja oluet kivasta kahvilasta. Nyt vaatteiden vaihto hotellilla ja sitten katselemaan Saigonia illan hämyssä. Aamulla kamat lopullisesti kasaan ja lento Helsinki-Vantaalle, eli vähiin käy..

Tänään ollaan nautittu viimeisestä rantapäivästä eka beachillä ja lopuks vielä altaalla. Millonkohan seuraavan kerran pääsee mereen, nyyyh.. 

Tällä viikolla koko Mui Ne Beach on täyttynyt vietnamilaisista perheistä, jotka on tulleet tänne juhlimaan uutta vuotta eli lomalle. Sen myötä ravintolat on aika täysiä ja liikenne paljon vilkkaampaa, kun normaalisti ainoat autot on takseja (jokunen bussi) ja nyt seassa on hienoja uusia autoja täynnä vähän varakkaampaa väkeä. Ravintoloissa vietnamilaisten pöytäseurueet on isoja ja ruuan määrä valtava, ihan eri meininki kun meillä turisteilla. Miun eilinen ruoka oli tän reissun heikoin suoritus; Erittäin runsaalla valkosipulilla höystetty ylikypsä kalapala ja kuiva tahmea keko riisiä: 

Kaikki tuon kalan päällä on siis valkosipulia. :D Yleisesti ottaen täällä on ollut hyvä ruoka, joskin aika vähän maustettu jos on tottuneempi thaimaalainen tapaan maustaa ruoka. Riisi on lähes aina sellaista kitalakeen tarttuvaa mössöä ja valkosipulia on kaikessa, siinä ehkä ne miinukset. Nuudelikeitot on olleet hirmu hyviä ja krokotiilicurry oli mahtavaa. Tällä hintatasosta tosin ei ole paljon varaa valittaa, eilenkin jätettiin ruuista ja juomista yhteensä noin 8€ tippeineen, sillä sais Suomessa ehkä siiderin.

Nyt taitaa olla aika lähteä iltaruokaa etsimään, joten C U later!

Tänään saatiin myös uusia itänaapureita joukkoomme ja naapuritalon partsille olikin heti viritelty Venäjän lippu.. On ne hauskoja; aamupalalla täytetään termarit kahvilla ja hamstrataan muutenkin kaikkea, vaikka kertaakaan ei oo mikään ruoka loppunut. Ja ravintolassa sitten odotetaan palvelua omalla kielellä, koska toki täällä sitä pitäis osata.. Myö ei olla kiukuteltu vaikkei täällä selviä edes englannilla.  (Respasta kun kysyttiin rahanvaihtomahiksia, niin siellä osattiin kertoa vastaukseksi "sop", eikä edes mitään toista sanaa tohon kaveriksi vaikka yritettiin tarkentaa. :D )

Ainiin, mie oon taas ajautunut kaverustumaa  jonkun vähän erikoisen tyypin kanssa (älä pliiiis eksy tänne lukemaan ja jos eksyt, niin terkkuja Itä-Suomen tytöiltä). Lappalainen, päälle 50v, mies on jo useampana päivänä ilmestynyt jutustelemaan (miun kaa tietenkin koska Tiia ei juttele :D ), mutta tänään päästiin asiaan, eli naisiin. Jouduin keskeyttämään rannalla lueskelut, kun lappalainen halusi kertoa tapaamastaan naisesta ja soittaa pari hänen laulamaansa kappaletta.. no mikäs siinä. Siinä sitten kuuntelin tarinaan miten he olivat tavanneet Roomassa ja tää nainen halusi nyt oppia puhumaan suomea. Ne oli kuulemma Laura Voutilaisen biisejä joita tää nainen lauloi suomeksi ja kieltämättä vähän loppui jo kommentit kesken kun biisejä vaan tuli ja miesraukka oli ihan onnesta sanattomana. Lopulta selvis, että nainen sattuu olemaan myös nunna ja hetken aikaa voivoteltiin että miten pitikin sattua, mutta kuulemma nunna muuttaa kohta Suomeen niin ei se oo niin justiinsa.. 

Muita suomalaisia täällä ei oo paljon näkynyt, muutama pariskunta vain. Janiinkaan ei olla vielä törmätty. ;)

Eilen käytiin golffaamassa ministi, muuten ollaan vaan käristy auringossa kuin paikalliset ankat vartaissa. Suunnitelmana oli lähteä kuudelta liikkeelle että ehditään hyvin golfata ja syödä, mutta kappas kun tytöillä aina vähän kestää niin meni kahdeksaan. Piti tyhjentää rommivarastoa. (Ei äiti, ei olla edesvastuuttomia)

Tropical Mini Golfissa oli tosi hauska 18 reiän rata ja maksettiin siitä 100 000 dongia (4€) per nenä. Hauskaa oli ja ihan tais hikikin tulla, kun saatiin kiipeillä radoilla milloin missäkin asennossa. Mie tietenkin sain palloni johonkin sammakkolampeen, mutta haavilla senkin sai lopulta ongittua ylös. Kuvista näkee miten siinä sitten kävi noin niinkuin pisteiden osalta..

En ymmärrä miksei toi yks kuva käänny oikein päin vaikka tekis mitä, joten antaa olla.

Sit vielä pari kuvaa jotka vaatii vähän selvennystä. Phan Thietin reissun jälkeen miuhun ilmestyi jänskä polttomerkki, jonka Tiude ikuisti. Vähän epäiltiin että se bussikuski kiros meidät tai jotain. :D 

Kuvasta myös näkee miten pirullisen ruskettunut jo oon... :D Tiia kyllä on papu.

Seuraavassa kuvassa  (joka taas näyttää olevan väärinpäin ainakin tällä näytöllä) on yhtenä päivänä rannalla kierrellyt hedelmä- / mehukauppias, jolla oli apina mukanaan. Apinan avulla ukko houkutteli turisteja paikalle kuvauttamaan itseään maskotin kanssa ja eläinraukka joutui olemaan todella lyhyessä narussa kaikkien pällisteltävänä. Onneksi apina oli kuulemma  (mie en voinut katsella sitä touhua) saanut raivarit venäläisturistien keskellä ja repinyt jotain pikkutyttöä tukasta. Ihan oikein. 

Täällä on nyt toista päivää ihan tajuttomat tuulet, eikä kitteeläisiäkään ole liiemmin näkynyt. Aallot on niin korkeita etten oo missään nähnyt (tuuli tais olla 11m/s), mutta kuvista sitä ei oikein nää. Laitan tähän vielä pari kuvaa loppuun ja sitten adios, nää lähtis syömään.

Hypättiin kyydistä jossain päin Phan Thietin keskustaa ja kierreltiin aluksi vähän eksyneinä ympäri katuja, kunnes päästiin (Tiia pääsi) kartalle. Nähtiin jos jonkinlaista kojua ja kaduilla myytiin ihan kaikkea kalasta ja lihasta uuden vuoden koristeisiin. Otettiin suunnaksi uusi iso markkinarakennus ja jouduttiin tekemään aikamoisia tienylityksiä matkalla kohteeseen. Autot täällä ei väistä mitään, mutta mopot kylläkin. Liikennevalojakin oli jokuset, mutta niitä ei ihan kaikki noudattaneet. Aika nopeesti siihen rytmiin pääsi mukaan, eikä ylitykset aiheuttaneet enää niin kamalaa sydämen tykytystä.

Missä tahansa liikuttiinkin, oltiin aikamoinen nähtävyys paikallisille. Kerran nähtiin kadulla samassa bussissakin olleet turistit, muuten oltiin ainoat valkonaamat. Tuijottamista ei mitenkään peitelty ja moni jäi jälkeenkin katselemaan. Lähinnä kaikkia nauratti ja osa hekottelikin ääneen meidät nähdessään. Markkinarakennuksessa joku täti tuli ihan ronskisti läpsäisemään kätensä miun olkapäälle ja tunnusteli miltä näin valkoinen käsivarsi tuntuu. :D 

Markkinoilla oli ekassa kerroksessa ruuan myyjät ja takaosa vaatteita ja koruja. Ahdistavaa sokkeloa joka suuntaan ja ihmiset ihan kummissaan kun paikalle ilmestyi turisteja. Hetki kierreltiin ja palattiin takas paahteiselle kadulle. Pari kilsaa käveltiin ja katseltiin, kunnes oltiin varsinaisessa päämäärässämme; Co.op Marketissa  (toinen Phan Thietin ostoskeskuksista). Siniset bussit pysähtyy ostoskeskuksen edessäkin, mutta haluttiin nähdä muutakin ja päätettiin jättää Co.op Market viimeiseksi.

Ostoskeskus oli parikerroksinen ja täynnä porukkaa. Kierreltiin aikamme ja löydettiin vain vähän aloeveraa ja mausteita sekä vesipullot, onnetonta shoppaamista! Tää vietnamilainen muoti ei vaan käy ihan yksiin oman maun kanssa..

Bussipysäkillä (ihan oikea pysäkki, meillä Mui Nessa ei sellaista ole) tavattiin reppureissaaja, joka oli kovin kiitollinen neuvoista ja oltiin menossa samaan suuntaankin.  Mui Nesta siis voi hypätä joko siniseen tai punaiseen bussiin, mutta Phan Thietistä lähtiessä on katsottava että ne on numeroiltaan 1 (sininen) tai 9 (punainen), vinkkinä jos joku tänne tulee pyörimään.

Kotimatkan bussikyyti olikin sitten vähän erilainen.. Kuski ajoi kaasu pohjassa noin miljoonaa kaikki ikkunat ja ovet auki, joten silmissä vaan vilisi ja korvissa humisi, eikä maisemia ehtinyt nähdä (mennessä ei nähty tungoksen takia). Lisäksi kuski tuijotti peilistään melko tiiviisti koko matkan takaosan valkoisia naisia, eikä näyttänyt kovin iloiselta.. Noh, kun noustiin ylös ja hivuttauduttiin oven luo merkiksi että jäätäis pois kyydistä, niin kuski ajeli vielä hetken ja hiljensi sitten vauhtia sen verran että siitä kai piti pystyä hyppäämään pois (lapset ja vanhukset ois jääneet bussiin) ja huusi "Hus!". :D No ei siinä, hypättiin vauhdissa ulos ja lähdettiin kävelemään takas tulosuuntaan, sinne missä meinattiin jäädä pois. Tiia veikkaili että ukko piti miuta valkoisena paholaisena, joka piti saada äkkiä pois kyydistä. :p 

Hotellille kun päästiin, niin ei mielessä paljon ollut muuta kuin bikinit päälle ja altaaseen. Huh miten hikinen päivä! Ja tänäänkin piti olla täysin pilvistä kuten eilenkin, mutta molempina päivinä on aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta heti aamun jälkeen. Lämmintä tosin taitaa olla "vain" 30 astetta. Loppuun muutama kuva Phan Thietistä:

Huomatkaa miten sammakoista on ilmeisesti konnat napsineet paloja..

Lopuksi vielä lisää eläinaihetta; käärmeviina. Noita pullojahan on täällä myynnissä vähän joka kulmassa, osassa pelkkä kobra, osassa lisäksi skorpioni tai liskoja. Elukat laitetaan pulloon elävinä ja etanoli tappaa niistä myrkyn. Itse juoma on ilmeisesti aika kamalaa myrkkyä ja se on tarkoitettu vedettäväksi shotteina. Käärmeviinalla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia ja erityisesti se antaa lisää manpoweria. Niinkuin vähän kaikki vastaavat tuotteet. :p 

Alimmainen on meidän hotellin edustalta. Tuulet on rannalla iltapäivisin kovat, mutta iltaisin ne taas laantuu ja aamullakin on mukava tuulenvire, eikä hiekka lennä joka paikkaan. Kitemiehiä (ja kai -naisiakin) on melkoisesti, mutta hyvin näyttää mahtuvan kaikki samalle rannalle. Tilaahan ON. :D 

Illalla käytiin syömässä samassa paikassa kuin perjantainakin ja ruoka oli ihan älyttömän hyvää. Molemmat otettiin keitot, mie katkaravuilla ja Tiia kanalla, ja innostuttiin nyt ehkä vetämään nuudelikeittoa koko loppu aika. Vitsin hyvää!

Kaikki ruuat täällä on maustettu aika rankalla kädellä valkosipulilla, muuten mausteet (limet, chilit, jne) tuodaan pöytään ja jokainen saa maustaa oman makunsa mukaan. Valkosipulia kuitenkin on ihan kaikessa. 

Vietnamilaisten tapa lausua englantia on vähän haasteellinen. Esim. eilen meni hetki että ymmärrettiin, että "poh" = cold ja "iilismii?" = english menu?. Nyt tuo "iilis" on jo ihan selkeä. Lisäksi täällä ei ravintoloiden sisäänheittäjät (nuoret nätit naiset iltaleningeissä) juuri tee muuta kuin vilkuttele ahkerasti, välillä saattaa joku huutaa "Hello". Eilisessä paikassa tosin se tyttönen huusi jatkuvasti jotain joka kuulosti "bia" tai "hia" (bia = paikallinen olut) ja tyttö kuulosti ihan kissalta. 

Illalla mentiin ajoissa nukkumaan, mikä ei yhtään helpottanut aamupalalle heräämistä. Ennen kymmentä oltiinkin jo altaalla ja kuus tuntia myöhemmin mie sain tarpeekseni ja tulin huoneeseen suihkuun ja loikoilemaan viileässä. Tiude jatkaa vielä (klo on 17). Saatiin taas kummastella rakkaiden itänaapureiden toimia altaalla ja muutenkin.. Mutta mikäs siinä jos rahalla saa. ;) Se on vähän hassua, ettei monellakaan ole uimataitoa. Joku rouva polskutteli metrisessä vedessä kellukkeet ranteissa  (luulis että on entistä hankalampaa kun kädet kelluu pinnalla) ja ehkä reilu parikymppinen tyttö opetteli uimaan pelastusrenkaan ja poikaystävän avustuksella. Pääasiassa joka perheessä on joku aikuinen jolla on jotain kelluketta altaassa.

Pari kuvaa altaalla loikoillessa;

Ylimmäisessä näkyy meidän huone, vasen alanurkka. Mukava huone, jonne liskotkin näyttää löytävän joka yö. Ollaan kai jo hyväksytty ne kämppiksiksi.

Nyt on luvattu pariksi seuraavaksi päiväksi pilvistä (tosin lämpötilat edelleen 32-35), joten suunniteltiin hurauttaa paikallisbussilla Phan Thietiin. Ja hiekkadyynitkin vois käydä katsomassa, ne on sitten toisella suunnalla, Mui Nen kalastajakylän luona. Loppuun vielä kuva aamupala-raflasta: 

Eilen illalla saatiin vieraaksi lisko meidän residenssiin ja se vipelsi pitkin seinää aikamoista vauhtia, kunnes majoittui ilmastointilaitteeseen. Ei nähty sen koskaan poistuvan. Käytiin tsekkaamassa öiset liskot myös pihalla, on ne vaan veikeitä. :)

Nukkumaan käytiin lopulta noin puoli neljä ja se vähän aiheutti muutoksia tähän aamuun.. Herätys aamupalalle klo 8 oli erittäin tuskainen ja aiemmista suunnitelmista poikettiin sen verran, ettei lähdetty reippailemaan rantaa pitkin, vaan palattiin huoneeseen lepäilemään. Ja täällähän myö vieläkin, vaikka kello on jo kohta puoli yksi. 

Sängyt on mukavia, mutta peittosysteemi vähän jännä; peitto on kahden lakanan välissä ja jotenkin se vaan pysyy siellä. Eli siis "pussilakana" on joka sivulta auki ilman mitään kiinnikkeitä. Taikuutta.

Sänkyjen lisäksi hotelli (Bon Bien Resort) on muutenkin kiva ja kaikki täällä on tosi siistiä. Työntekijät ahkeroikin koko päivän nurmialueitten kimpussa. Vietnamilaiset ei turhia höpöttele eikä täällä kyllä turhan hyvin englantia puhutakaan. Kaupustelijoita ollaan nähty rannalla yksi  (hedelmiä) ja eilen raflassa kävi kaksi (pikkutyttö kauppasi ruusuja ja kädetön vanha ukko tupakkaa), eli niitä ei kyllä ole nimeksikään täällä Mui Nessa. Kaupoissa työntekijät on tympääntyneen näköisiä eikä hymyjä ole irronnut, eilinenkin kassapoika vaan katteli leffaa äänet täysillä ja vaikutti vähän ärtyneeltä kun keskeytettiin hetkeksi. Oikeastaan sama juttu ravintoloissa, eli siinä on kyllä iso ero Thaikkuihin, missä ollaan koko ajan yhtä hymyä. Saa nähdä miten sitten Phan Thietissä kun sinne asti päästään. Bussikuski ja hänen apurinsa  (jonkinlainen opas?) matkalla Saigonista tänne olivat Naku ja Saku, toivottavasti paikallisbussiin sattuu yhtä hauskat heebot. 

Nyt jotain pirteyttä tähän toimintaan ja aurinkorasvaa pintaan. Moro.

Loppuilta on mennyt hyvien biisien ja hyvien juttujen merkeissä ja huomattiin, että tässä huoneessa on liskoparan ruumis 

Se on raukka jäänyt oven väliin. :-( Muuten ollaan oltu aika vähillä elukoilla, pari pientä hämähäkkiä ja jokunen itikka on käyneet huoneessa. Pihallakin on näkynyt vaan yksi onneton lisko, eikä sekään ollut mikään varaani..

Hotellialueella on ihan tajuttomasti pikkuisia koristepossuja joka puolella ja niiden merkitys on vähän vielä epäselvä..

Ja muutenkin täällä Vietnamissa on paljon jotain puusta veistettyjä kauriita, hevosia ja lehmiä teiden varsilla ja kauppojen edessä. Ei olla vielä ymmärretty niiden ideaa. Niin ja täällähän on se kiinalaisen uuden vuoden juhlinta alkamassa ja koristeluita on jo aika paljon. Nyt taidetaan vielä mennä joulussa ja täällä onkin joulukoristeita ja pukkeja vähän joka paikassa.

Yllä oleva pukki hengas venäläishenkisessä vaateliikkeessä ja niitähän täällä on. Tuskin täällä muut ostelee toppatakkeja 34 asteen helteessä. Venäläisiä siis on, mutta ei mitenkään älyttömästi jos vertaa mitä kotikaupungissa näkee.. Ja uusimpien uutisten mukaanhan Putin on kieltänyt venäläisiä matkanjärjestäjiä enää maaliskuun jälkeen toimimasta Kaakkois-Aasiassa, mikä on ihan älyttömän huono uutinen näille maille. Veikkaan että yksi venäläinen tuo Vietnamiin yhtä paljon rahaa kuin kolme pohjoismaalaista. Vähintäänkin.

Mutta nyt jatketaan yötä ysäribiisien ja halvan rommin kaa, adios!